Alavire

Tänään on semmoinen päivä. 

Vaikka päivässä itsessään ei ole mitään vikaa,
eikä tänään tapahtunut mitään poikkeuksellisen kurjaa.

Silti.

Facebook-paasto

Huomasin alkuvuodesta pelottavan asian. Räplään puhelintani KOKO AJAN. Harvoin oikeasti on tarve, mutta Facebookissa tulee käytyä useitakymmeniä kertoja päivässä.

Herään aamulla ja nappaan kännykän käteen. Tarkistan FB:sta onko joku kirjoittanut jotain yön aikana.

Keitän aamupuuroa ja tarkistan ono kukaan kommentoinut jotain jonkun FB-päivityksiin.

Istun sohvalla katsomassa lasten kanssa Pikkukakkosta ja samalla tarkistan onko kukaan kirjoittanut mitään uutta Faceen.

Laitan ruokaa itselle ja taas pitää tarkistaa, mitä maailmalla (=Facebookissa) tapahtuu.

...sama jatkuu koko päivän, siihen saakka, kunnes on aika mennä nukkumaan. Ennen silmien sulkemista tarkistan vielä pikaisesti ihmisten Facebook-kuulumiset.

Ei näin!! Ahdistaa.

Ennen laskiaista pähkin kovasti mistä paastoaisin tänä vuonna. Keksin muutamia hyviä ideoita, joista rakensin mielestäni sopivan setin. Yksi kokonaisuuden osista on FB-paasto. Kokonaan en pysty Facen käyttöä paaston ajaksi lopettamaan, sillä muutamat luottamustehtävät vaativat fb-ryhmissä käyntiä vähintään muutaman kerran viiikossa, mutta turhaa hillumista naamakirjassa voin helposti vähentää!

Myös monet Facebookissa pinnallisiksi jäävät pohdinnat voisi siirtää tänne blogin puolelle.
Eikö voisikin? Ehkä ihan kokeilemisen arvoinen juttu!

Lasten makkari

Alkukuusta vietettiin miehen viimeistä isyyslomaviikkoa. Se kuluikin leppoisasti (joojoo!) lastehuoneita remontoidessa. Tytöt vietiin yökylään, ja kun pieni mies illalla nukahti, alkoi meidän remppasavotta. Ennen muuttoa maalasimme lasten nukkumishuoneen seinän (ja katon) valkoiset osat uudestaan valkoisella. Vaaleansininen sai jäädä odottamaan, sitä että meillä olisi aikaa muuttaa se vihreäksi. Nyt oli sen aika.

 

 Lattiaa ei tässä projektissa tarvinnut suuremmin suojailla. Ällöstä muovimatosta oli tarkoitus päästä eroon seuraavana päivänä.

Lattian vaihtaminen muovimatosta laminaattiin aiheutti tavaransiirtelyntarpeen. Meidän makkarissa oli välillä kunnon tungos, kun suuri osa kahden lastenhuoneen tavaroista oli samaan aikaan poissa remontin tieltä.

Kaappeja ei jaksettu siirrellä kuin aulaan asti. (Aulan kuva otettu meidän makkarin ovelta. Vastakkaisella seinällä näkyvä vihreä on uutta lasten makkaria.)

 Muovimattoa ei totisesti tule ikävä! Maton irti repiminen ei ollut niin hankala juttu, mitä alun perin pelättiin, mutta sen saaminen ulos huoneesta osoittatui pieneksi haasteeksi. Lopulta viskasimme maton kolmessa erässä ulos ikkunasta.

Laminaatin asentamisesta ei tässä vaiheessa remonttia ollut vielä mitään kokemusta. Lopulta lattiaa ährättiin ja ähellettiin niin kauan, että tytöt jäivät yökylään vielä toiseksikin yöksi. Seuraavat huoneet olivat (kuulemma) jo helpompia.

  Huoneen pinnat ovat nyt valmiina.

 Tilaa on, ja todennäköisesti pikkumieskin muuttaa lähiaikoina siskojensa seuraksi. Tämä huone on lasten makkari, jossa lelujen määrä yritetään pitää hillittynä ja hallittuna, jotteivät ikävästi häiritse pieniä nukkujia. Viereinen huone (jonka remppakuvia esittelen myöhemmin), on leikkihuone (/vierashuone), jonne leikit voi jättää kesken vaikka unet tulisivat väliin.

Vihdoinkin vessa!

Nyt tulee se lupaamani vessaremppa -rapsa.

Syksyllä, meidän muuttaessa tähän taloon, yläkerran vessa näytti tältä:

Olennaisimmat asiat siis löytyi: pönttö ja lavuaari. Toivoimme vessalta myös jotain muuta. Purkkeja ja purnukoita on hankala säilyttää lattioilla. Varsinkin kun talossa hyörii kolme alle 4-vuotiasta lasta. 70-80-lukuja henkivä pölynkerääjä paneeli ei myöskään tuntunut ihan omimmalta sisustusmateriaalilta.

Pienen huoneen suuritöinen muutos alkoi perusteista: Kaikki irti, mikä vaan lähtee. 

Muutamia kuvia matkan varrelta:

Heihei paneeli!

Lavuaari sai lähteä rempan tieltä!

Kaakelin irroituksen ajan koko perheellä oli kuulosuojaimet päässä...

kunnes keksittiin, että muu perhe voi ulkoilla irroitustöiden aikana!

"Ulkovessa" sai uuden merkityksen.

Seinän maalaaminen taisi olla remontin helpoin osuus, sen halusin hoitaa itse. Lattioiden laatoitus opiskeltiin youtubesta (kuulemani mukaan sieltä löytyy myös oivia ohjeita tiskikoneen korjaamiseen!). Tapetoinnin hoisi anoppi (kiitos!).

Tämän jälkeen vessa seisoi tovin jos toisenkin tyhjillään. Uusien kalusteiden saapuminen kesti K-raudan kämmien takia "hiukan" pidempään kuin oli tarkoitus. Onneksi talon alakerrasta löytyi toimiva vessa!

Kalusteiden saavuttua päästiin vihdoin asiaan. Remppavinkkinä kaikille kotinikkareille: parhaat apuvälineet oikean korkuisille nostoille, löytyvät lastenhuoneesta!

Yllä olevassa kuvassa apuna lelulaatikko, palapeli (laatikoineen), Miina ja Manu päiväkodissa -kirja sekä joku Maikki Harjanteen Mintuista.

Pitkä ja piinaava prosessi saatiin päätökseen reilussa neljässä kuukaudessa!
Tänään vessa näyttää tältä:

Pieni, harjakattoinen vessa toi haasteita kalusteiden valintaan. Tilaa ei haluttu pienentää tunkemalla samaan koppiin liikaa tavaraa. Purkeille ja purnukoille piti silti löytyä riittävästi tilaa. Piti myös miettiä palveleeko vessa meidän perhettä vielä 10 vuodenkin päästä. Säilytysratkaisut on laskettu kolmen teinin tarpeisiin. Aika näyttää tuliko laskettua väärin.

Alemmassa kuvassa näkyvä tapetti oli löytökorin viimeisiä. Maksoi muistaakseni 2e/rulla. 

Loppuun vielä ennen- ja jälkeen -kuvat :

Ennen

Jälkeen

Alakerran vessa ei ole ihan yhtä retro, mutta jotain sillekin pitäisi tehdä. Myöhemmin.

Itsenäisyyspäivä

Viime vuonna juhlin Suomen itsenäisyyttä näin:

Huomaa Suomenlippu ensimmäisesä testi-ikkunassa.

Tänä vuonna en lähtenyt samanlaista suoritusta edes yrittämään, vaan nyhräsin aamulla tovin jos toisenkin isänmaallisuutta uhkuvan kakunkoriteen parissa. Kakun ryykäisin kasaan Kinuskikissan kirjan ohjeen avustuksella. Kahvi-kakkua. NAM.

 

 

 Meidän vanhempi neiti (3v 6kk) oli ylpeä äitin suoriutumisesta ja arvuutteli koristeen esittävän puuta, apinaa tai otusta. Lopulta kuitenkin kertoi läsnäolijoille että "ei se ole apina. Se on sammakko!" Ehkä pitää jatkossa jättää nämä koristeittennyhräystouhut vähemmälle.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Ruokailuhuone

Meidän uusi koti, johon muutimme elokuun lopussa, on vanha rintamamiestalo. Remontoinnin tarvetta on huoneessa jos toisessa. Ennen muuttoa maalailtiin pikkumiehen (silloin ikää juuri ja juuri 2 viikkoa), kanssa pintapuolisesti heti käyttöön tulevia huoneita valkoiseksi. Tai minä maalasin ja pikkumies nukkui. Kun nälkä yllätti (pikkuisen), niin keittiön viereinen ruokailuhuone sai toimia nimensä mukaisesti ruokailuhuoneena. Lattialla lojui petauspatja, villahuopa ja kasa pehmoleluja. Tissitankkaustauoilla myös äiti sai herkutella. Suklaalla ja Twilight-sagan toisella ja kolmannella kirjalla (Uusikuu ja Epäilys).

Ruokailuhuone ei ollut meidän talon kauneimpia huoneita. Seinät olivat keltaiset ja reiät seinissä oli asianmukaisesti kitattu valkoisiksi länteiksi. Kevyt väliseinäkin ruokailuhuoneen ja olohuoneen väliltä löytyi. Ensimmäisenä sai lähteä väliseinä, joka tuntui tarpeettomalta. Keltaisille seinille meidän ei pitänyt ensin tehdä mitään vielä pitkään aikaan, mutta sitten, aikani rumaa keltaista seinää katseltuani, totesin että en kyllä kestä katsoa samaa rumaa seinää ristiäisvalokuvissa. Ristiäisiä meillä juhlittiin syyskuun puolivälissä.

Sopiva tapetti käytiin hakemassa koko perheen voimin K-raudan toiseksi viimisen päivän muuttomyynnistä, kun kaikista tapeteista sai 50% alennusta. Hyvä ajoitus siis! Anoppi tilattiin tapetoimaan huoneen takaseinä. Muutaman päivän päästä oli vuorossa muiden seinien maalaaminen valkoisiksi.  

Huoneen valmistuminen otti aikansa. Ristiäisissä huoneessa nökötti jo anoppilasta saatu pirttipöytä, sekä entisten asukkaiden jättämä vaatekaappi. Verhot puuttuivat ja mattokin oli vain joku 5 minuuttia ennen vieraiden tuloa jostain kiskaistu yksilö. Lamppu siirrettiin "väliaikaisesti" makuuhuoneesta.

Viime viikonlopun aikana ruokailuhuoneeseen oli ilmestynyt verhokisko ja sain vihdoin myös verhot ikkunaan. Samassa teuvoloman-puuskassa kaivoin jemmasta myös kaksi mummilta saatua räsymattoa ja oho! Huone tuntuikin yhtäkkiä valmiimmalta!

Tässä se nyt siis on:

Meidä ruokailuhuone!

Tunnelmaa huoneeseen luo pönttöuuni, joka on ollut kovassa käytössä kelien kylmetessä. Puulämmitys roskaa paljon, mutta voi itkut, miten rakastan puun tuoksua meidän kodissa ja sitä, miten puu lämmittää eri tavalla kuin sähkö. Tykkäänköhän tästä vielä talvellakin kun pakkasta on enemmän..?

Syksy

Uuden kodin piha on VALTAVA! Ja sieltä löytyy huomattavasti enemmän hyötykasveja, kuin vanhan kodin pihalta (kyllä meillä oli vähän mansikoita ja kirsikkatomaatteja!) Nyt pihassa kasvaa (rikkaruohojen lsäksi) viisi omenapuuta, päärynäpuu, luumupuu, kirsikkapuu, punaista, mustaa ja valkoista herukkaa ja erilaisia yrttejä, muutamia mainitakseni.

Keinun takana näkyy pöheköitynyt leikkipaikka

Pihalla on myös keinut, joista saa maailman parhaat vauhdit ja hiekkalaatikko, jossa on vanha kunnon kaivinkone! Tämä leikkialue me siivottiin heti ensimmäisenä kun tähän muutettiin, nyt passaa lasten leikkiä pihalla samalla kun äiti ryystää kahviaan pihakeinussa (joka muuten on ihan täydellisen mallinen!)

 Pihasta löytyy myös kesäkeittiö, jota ei vielä olla päästy kokeilemaan. Toistaiseksi katettu "terassi" on saanut toimia Pikkuherran päikkäripaikkana, sinne kun voi lykätä vaunut suojaan sateelta.

 Aiemmin mainitut herukkapuskat tuottivat tänä vuonna kivasti satoa. Näitä keiteltiin äitin opastuksella mehuksi (nyt osaan jo itsekin!), jota on nyt jääkaappi puolillaan! Seuraavaksi pitäisi siirtää pullot talouskellariin ja tehdä niitten kaveriksi mehua (ja hilloja) myös ompuista.

Syksy <3