The Holiday

Perjantai-iltana mies oli pikkujouluissa ja äitillä oli omat pikkujoulut toisen kotiäidin kanssa. Pikkujoulu-ilta koostui suklaasta, lakritsista, Kinuskikissan ohjeella tehdystä kinkku-ananaspizzakasta ja leffasta. Leffaksi valikoitui pitkällisen harkinnan jälkeen vuonna 2006 valmistunut The Holiday.

Ihana jouluinen hyvänmielen elokuva, joka kuuluu ainakin itselläni jouluperinteisiin. Suosittelen!

Mitä jouluteemaista elokuvaa sinä suosittelet? Ja miksi?

Piparkakkuja

Tänään meillä leivottiin pipareita. Varmasti vielä ennen joulua leivotaan uudestaankin!

Omasta mielestäni Mörköpiparit ovat parhaita. Pieni leivontamestari taisi tykätä eniten isipipareista (=piparkakku-ukoista) ja possupipareista. Mitkä on teidän lempipiparimuotteja?

Joulukirja

Sain pari joulua taaksepäin joulujahjaksi Martan Joulukirjan, joka on aivan loistava opus. Kirjan alussa kerrotaan siivousvinkkejä joulusiivousta silmällä pitäen, myös muutama askarteluidea mainitaan. Loput kirjasta onkin herkullisia joulureseptejä. Ehdoton must jokaiselle jouluihmiselle!

Illalla aion vielä tekaista Paraisten piparkakkujen taikinan, että päästään huomenna aamulla tyttöjen kanssa leipomaan pikkumyy- ja muumimammapipareita!

Kalenterin luukun aika

Mulle tulee joka vuosi, joulukuun 1. päivä, ylitsepääsemätön tarve alkaa hoilata täysillä erästä vähän tuntemattomampaa joululaulua. Ensimmäisen säkeistön sanat menevät näin:

Aamulla kun heräsin

vielä viluissani kaikki peitot päälle keräsin.

Katsoin ulos huomasin

lunta tuli sittenkin, 

oli päivä ensimmäinen joulukuun!

Kun sen huomasin, kimppuun kalenterin

kävin innoissani, niin kuin joka vuosi ennenkin.

Kalenterin luukun aika,

siinä on se joulun taika,

Joka aamu oottaa uusi salaisuus.

Mielelläni mainitsisin nyt tässä yhteydessä kenen kyseinen kipale on, mutta siitä minulla ei ole minkään sortin tietoa. Lapsena tämäkin laulu on tullut opittua, eikä ystävämme Google suostunut auttamaan visaisen dilemman ratkaisussa.

No niin, mutta siis asiaan! Joulukalenteri kuuluu olennaisena osana minun joulun odotukseeni. Tänä(kin) vuonna joulukalenterinani toimii neljä vuotta sitten ostettu Muumikalenteri, jonka luukut pysyvät vielä joten kuten kiinni. Olen kamala joulukalenterinipo, enkä hyväksy minkälaista joulukalenteria tahansa. Vanhan kalenterin kanssa säästän omia (ja varmaan myös miehen) hermoja marraskuun ostosreissuilla. Koska olen sekä joulu- että joulukalenteri-ihminen, ajattelin että joulukuun ja kalenterikauden kunniaksi myös miun ikioma blogi päivittyisi joulukuussa vähintään 24kertaa, mieluiten kerran päivässä jouluun saakka!

Minkälaisia joulukalentereita teillä on?

Laatuaikaa

Perhe lähti Cittariin hoitamaan viikonloppuostoksia. Koska isot kaupat ja minä, ei vaan sovita yhteen, on koko perheen hyvinvoinnin kannalta järkevintä että jään näissä tilanteissa yksin kotiin.

Keskiviikkona kotiin saapui vihdoin meidän uusi, uljas tietokone, jonka seurassa aion tämän yksinäisen kotiajan käyttää. Luvassa on yksi jakso Muodin huipulle 7. kautta, Royalin uutta kerrossuklaata ja käsityö. Ei mielestäni lainkaan pöllömpi tapa "tehdä" perheen viikonloppuostoksia!

Susipoika ilman paitaa

Äiti pääsi eilen illalla tuulettumaan. Illan teema oli "ystävä kainaloon ja elokuviin", tai ehkä sittenkin "Susipoika ilman paitaa"? Kävin siis katsastamassa uuden Twilight-elokuvan (jossa susipoika oli valitettavan vähän ilman paitaa). Ette arvaa millaisia unia näin viime yönä...

 

 

 

 En osaa päättää, mikä illassa oli parasta. Ilta ilman lapsia, mahtava seura, iso pussi irtokarkkeja ihan vaan itselle, Susipoika vai koko elokuva? Ehkä ei tarvitsekaan päättää. Koko ilta oli kokonaisuutena niin huippu, että tämän voimalla pärjään varmasti loppuviikon. Tai ainakin keskiviikkoon asti!

Onni ja Ilona

Eilen tajusin että lähipiiriin on seuraavien kuukausien aikana pullahtamassa useampia vauvoja. En tiedä kuinka moni muu harrastaa edelleen perinteisen postin, siis etanapostin, lähettämistä facebook-onnittelujen sijaan. Itse rakastan oikean postin lähettämistä ja saamista. Vauvan toivottaminen tervetulleksi ja tuoreiden vanhempien onnittelu on mielestäni edelleen hyvä tapa, vaikka eletäänkin 2010-lukua.

Kahden pienen tyttären äitinä olen saanut oman osuuteni vaaleanpunaisista rimpsukorteista, joita marketit ovat pullollaan. Tunnustettakoon, että vaaleanpunainen ei varsinaisesti kuulu lempiväreihini, eikä ne rimpsutkaan ole  välttämätt minun makuuni. Poikavauvojen korttivalikoima ei tunnu olevan yhtään suurempi. Viime syksynä löysin netistä ratkaisun suppean värimaailman ongelmaan, kun kaveri vinkkasi Onni ja Ilona -korteista.

Kortit ovat ihanan iloisia ja ehkä jopa hieman retrohenkisiä. Kuvat eivät ole tylsiä kapaloituja nyyttejä, vaan selkeitä ja värikkäitä eläimiä, marjoja, autoja ja lastenvaunuja. Juuri sellaisia kuvia, joita vauvakin katsoo ,vajaavaisella näöllään, mielellään. Vähän kuin se vanha kunnon keltainen hymynaama punaisella taustalla!

Näitä kortteja meiltä on lähtenyt ihanille pienille vauvoille tervetuliaisiksi, ja eilen tilasin näitä jo lisää! Kortteja on iso valikoima ja määrät saa valita ihan itse. Minä tilasin tälläisen setin:

 

Jos tilasi 12 korttia, tai enemmän, sai kaupanpäälisiksi pienen kangaskassin, joka näkyy kuvassa etualalla. Nämä siis tilattiin eilen, ja saapuivat postilaatikkoon tänään. Ilahduttavan nopeaa palvelua! 

Käykäähän kurkkaamassa!

kAHvi

Suhteeni kahviin on monimutkainen. Opettelin kahvin juonnin lukiossa, koska se oli sosiaalisesti kannattavaa. En niinkään pitänyt mausta, mutta seurasta sitäkin enemmän. Nyttemmin olen tarkka kahvin mausta, enkä ole valmis juomaan pahaa kahvia edes hyvässä seurassa. Kaameimmat kahvit top 3 näyttää tältä:

3. Lähkärin kahvi. Vietin elämästäni n. 4kuukautta Ryttylässä Kansanlähetysopistolla ja nautin tuona aikana PALJON kahvia ihan vaan seuran ja hengaamisen vuoksi. Kahvin maku oli... sanoin kuvaamaton. Aivan hirveää kuraa, todennäköisesti aamulla keitettyä ja koko päivän termoksessa säilöttyä.

2. Matalan kahvi. Veitin suuren osan teinivuosistani Kouvolan seurakunnan nuorten yökahvilassa Matalassa Kynnyksessä ja ryystin sinä aikana kyseisen paikan kahvia varmaan kymmeniä, ellen jopa satoja litroja. Mietin aina miksi kahvi on niin ällöä, kunnes kerran keittiön puolella törmäsin AUKINAISEEN kahvipakettiin. Nam, kahvi oli ihanasti mehustunut ilman kanssa. DO NOT TRY THIS AT HOME!

1. Kämppäkahvi. Kaameimmat kahvit top 3 ehdoton voittaja. En usko että maailmassa on hirveämpää kahvia kuin lukioaikaisella bändikämpällä juotu kura. Kahviporoja säilöttiin muoviastiassa joka ei ollut ilmatiivis, keitinvesi oli niin rautaista että jos sillä olis pessyt blondatut hiukset olisi hiuksiin epäilemättä saanut kivan vihreän hohteen, eikä maitoa ollut saatavilla koska kämpässä ei ollut paikkaa missä sitä säilyttää. Tähän maito-ongelmaan oli tosin ratkaisu: pieni tujaus Baileysia. Yäk! Tätä kuraa tosin juotiin kerta jos toinenkin. 

Nykyään kyseenalaisimmat kahvikokemukseni koostuvat  lähinnä yhtälöstä kaksi pientä tyttöä ja liian vähän aikaa a) keittää kahvi tai b) juoda kahvi lämpimänä. Ongelmaan a löytyy ratkaisu pikakahvista, joka useimmiten on niin pahaa että lentää lavuaariin ensimmäisen hörppäyksen jälkeen. Ongelmaan b taas on olemassa "jokaisen kotiäidin let's go-ratkaisu" (ja nyt alkaa hävettää): mikrossa lämmitetty kahvi. Siis kahvi, jota ei lämpimänä ehdi juoda, ja joka käy mikrossa x-kertaa ennen kuin tulee jouduksi. 

 

 

Ensimmäisiä raskausoireita molempien tyttöjen kohdalla on ollut kahvin ällöttävyys. Jo pelkkä kahvin läsnäolo huoneessa tai ajatus kahvista on ajanut minut halailemaan pönttöä. Tosin, jos kahvin on yrittänyt jättää kokonaan pois on palkintona ollut maailman järkyttävin päänsärky.

Nykyään juon kaksi kuppia kahvia päivässä. Ensimmäinen kuppi aamulla, jotta päivä lähtee käyntiin ja poinen puoliltapäivin, palkinnoksi hyvin sujuneesta aamupäivästä ja  merkiksi parin tunnin omasta rauhasta kun lapset on vihdoin saatu päikkäreille. Ehkä kahvi on minulle nykyään, enemmän kuin mitään muuta, synonyymi kiireettömyydelle. Jos on aikaa juoda kahvia, ei ole kiire mihinkään.

Joulustressi

Viime viikolla se iski tajuntaan. Ensin tuli painajainen joulukorteista: olin lähettänyt läheisilleni joulukortit "Ihan Vitun Hyvää Joulua!"-tekstillä. HUPS! Seuraavana iltana ei tullut uni kun tajusin että joulu on jo ensi kuussa! Eihän tässä muuten mitään syytä paniikkiin olisikaan, mutta ihmiselle, joka pyrkii tekemään suurimman osan joululahjoista käsin (ja jolla on kaksi pientä lasta kotona estämässä tätä toteutumasta), kuukausi on todella lyhyt aika. Että JAIKS!

Joulustressi.

Eilen illalla otin käyttöön hyväksi havaitun joulustressinlievityskeinon ja lueskelin Marttojen Joulukirjaa. Siellä, heti sisäkannessa, todetaan että "Siivoa komero jos aiot viettää siellä joulun" ja johan helpotti. Mutta vain vähän. Ne joululahjat pitää silti saada valmiiksi.

Loma!

Open vaimona olemisessa parasta on ehkä lomat! toiseksi parhaana tulee järjetön suklaan määrä joulujuhlan jälkeisinä päivinä. Enkä nyt tarkoita tätä niin että parasta juuri minun mieheni vaimona olemisessa olisi lomat ja suklaa. 

Opettajalla vaan on siitä(kin) erilainen työ, että tiettyinä aikoina on lomaa, ja yleensä melko runsaasti! Kesäloman kymmenen viikkoa nyt on sellaista mannaa että ei sitä passaa tähän aikaan vuodesta edes ajatella, mutta ei syyslomakaan ihan mäntti juttu ole. (Puhumattakaan joululomasta ja hiihtolomasta..) Nämä lomaviikot siellä täällä tuovat keveyttä myös kotiäidin arkeen. Eihän se loma kotiäidillä ihan samanlaista ole kuin lapsista haaveilevalla opiskelijalla, mutta silti miellyttävää aikaa. Omaa arkeani se ainakin pilkkoo, ja miehen oleminen kotona tuo mulle mahdollisuuden tehdä asioita, joita en tavallisesti ehdi. 

Lähestyvän loman kunniaksi lainasin viime viikolla kirjastosta kolme kirjaa:

Kaksi ensimmäistä kirjaa taitaa kyllä jäädä vielä vain ihasteltaviksi, aikaa ompeluun kun ei tunnu löytyvän. Tyttöjen unien aikaan en voi ommella kun saumurin ja ompelukoneen louskutus häiritsee ainakin isompaa (vaikka omasta lapsuudesta ompelukoneen ääni myöhään illalla on yksi rakkaimmista muistoista!) Neulekirja sen sijaan pääsi jo käyttöön ja jotain on jo valmistumassa pukin konttiin!

Huomenna alkaa loman paras osa! Lähdetään katsomaan ystäviä entiseen kotikaupunkiin ja sitä kautta mökille rakkaittewn ihmisten kanssa. Saatan ehkä poiketa myös parissa lankakaupassa, täällä maalla kun ei lankapalveluita saa kuin Novitalta.

LOMALOMALOMA!

Tekniikan ihmelapsi vs. teknologian hyökkäys

Meidän kotona jyllää joku teknisiä vempaimia tuhoava pöpö. Ensin meni kuivausrumpu. Se alkoi oireilla jo alkukesästä ja nyt viime viikolla luovutimme taiston. Ennen luopumista kodinkonekorjaaja oli käynyt katsomassa kuivausrumpua meillä kotona kolmesti ja kone oli käynyt liikkeessä kerran. 

Tietokonekin on temppuillut jo jonkin aikaa, ja kun takuuaika alkoi lähetä loppuaan, päätettiin ottaa härkää sarvista ja käyttää kone huollossa. Nyt raukka on huollossa kolmatta kertaa parin kuukauden sisällä. Neljättä kertaa ei tule, koska siinä vaiheessa olemme oikeutettuja saamaan uuden koneen (jonka kanssa saman rumban saa epäilemättä alkaa alusta..)

Myös tallentava digiboksi on vainonnut meitä vioillaan jo melko pitkän tovin. Se tallentaa välillä mitä sattuu, miltä kanavalta sattuu, ihan vaan siitä yksinkertaisesta syystä että se päivittää kanavansa useita kertoja kuukauden aikana. Aina ilman minkäänlaista varoitusta. Ihan kiva juttu noin muuten, mutta jos tallentavaan laitteeseen on sijoitettu tukku rahaa, olisi melko toivottavaa, että kone tallentaisi tarkoitettuja ohjelmia. Tänään digiboksi taisi tiltata lopullisesti ja kadotti KAIKKI kanavansa, eikä löydä niistä enää ainuttakaan! Onneksi television digivastaanotin kuitenkin toimii. *raivokasta puiden koputtelua*

Pesukoneen ongelmien kanssa ollaan painittu tämä syksy. Kone on suhteellisen uusi, vasta helmikuussa ostettu. Luulisi että kone pesisi pyykkiä esimerkiksi lupaamansa 6kg tai edes hiukan pienempia 5kg -koneellisia. Mitä vielä! Kone säästää vettä ja jättää pyykkeihin välillä isoja kuivia länttejä. Hajuista ja liasta en tällä kertaa edes aloita avautumaan. Korjaajasetä on käynyt kurkkaamassa pesukonettakin, mutta mitään varsinaista vikaa ei löytynyt. Saatiin kuitenkin suodattimeen uusi ehjä osa murtuneen tilalle. Ja kehotus pestä vajaita koneellisia. Se siis siitä energian säästämisestä...

Viime viikolla mikrokin käyttäytyi omituisesti, mutta ehkä on parempi ettei siitä kerrota sen enempää. Hajoaa kohta muuten ihan oikeasti.

PS. Jos jollain on tukuttain ylimääräistä rahaa, niin ne otetaan avosylin vastaan! 

PPS. Tämän postauksen tarjosi anoppi, joka antoi läppärin meille lainaan. En tiedä oliko se viisaasti tehty. Riski tekniikan tappavaan tautiin on olemassa. Toivotaan koneelle kuitenkin pitkää ja onnellista elämää!

Flunssapäivän top 3

Ärsyttävä nuha ja yskä on vainonnut meidän perhettä jo useamman viikon. Espanjan reissu vietettiin suhteellisen terveissä merkeissä, mutta nyt lomalta palattua flunssakin on palannut entistä ehompana. Välillä on päiviä, jolloin jo näyttää paremmalta, mutta seuraavana päivänä on vuorossa aimo annos takapakkia. Tänään räkäisimmän ja yskäisimmän perheenjäsenen tittelin itselleen on arvonnassa voittanut äiti. Voisin mainita tähän väliin pari sanasta kotiäitien saikkupäivistä, mutta jätän tällä kertaa väliin...

Flunssan kanssa pitää vaan elää. Joku kaunis päivä se on tiessään, mutta ennen sitä pitää löytää pahaat keinot selvitä sen syövereistä. Oma top3-listani on seuraavanlainen:

3: Villasukat. 

Ilman näitä ei meinaa terveenkään arjesta tulla mitään!

2: Sarvikuonokannu. 

Ideana ällöttävä. Toiminnaltaan varma ja loistava lääkeetön vaihtoehto!

1: Pikku Naisia -elokuva. 

Auttanut flunssassa (oksennustaudissa, sydänsuruissa, muuten vain kurjassa olossa...) jo vuosi kausia. Aina yhtä toimiva ja tehokas. Lapset päikkärille ja äiti sohvalle peittojen alle nyyhkyttämään Marchin perheen naisten elämän käänteitä.

Eläinten syömisestä

Mulla on näköjään tapana ottaa reissuilleni mukaan "kevyttä lukemista". Muistan eräänkin riparin, jonne lähti mukaan Dietrich Bonhoefferin Kirjeitä vankilasta. Parin viikon takaiselle Espanjan lomalle taas tarttui mukaan  Jonathan Saffran Foerin kirjoittama Eläinten syömisestä.  

Kirja oli ajatuksia herättävä ja suosittelen sitä kaikille joita edes vähän kiinnostaa mitä omalla lautasella on. Saati sitten omien lasten lautasella. Kirja ei vielä tehnyt minusta kasvissyöjää, mutta se auttoi kyseenalaistamaan lihansyönnin ensimmäistä kertaa elämäni aikana. Näin sanoo lihamiehen tytär.

Minä

Tarvitsen paikan jonne kirjoittaa omia juttuja. 

Ei katsauksia ihanista lapsistani ja heidän oppimistaan uusista tempuista.

Ei pelkkää lätinää käsitöistä.

Joskus pitää  saada purkaa päänsisäistä maailmaa ja fiilistellä uutta kynsilakkaa.

Tämä on sen paikka.