torstai 6. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivä

Viime vuonna juhlin Suomen itsenäisyyttä näin:

Huomaa Suomenlippu ensimmäisesä testi-ikkunassa.
Tänä vuonna en lähtenyt samanlaista suoritusta edes yrittämään, vaan nyhräsin aamulla tovin jos toisenkin isänmaallisuutta uhkuvan kakunkoriteen parissa. Kakun ryykäisin kasaan Kinuskikissan kirjan ohjeen avustuksella. Kahvi-kakkua. NAM.
 
 

 Meidän vanhempi neiti (3v 6kk) oli ylpeä äitin suoriutumisesta ja arvuutteli koristeen esittävän puuta, apinaa tai otusta. Lopulta kuitenkin kertoi läsnäolijoille että "ei se ole apina. Se on sammakko!" Ehkä pitää jatkossa jättää nämä koristeittennyhräystouhut vähemmälle.

Hyvää itsenäisyyspäivää!








tiistai 30. lokakuuta 2012

Ruokailuhuone

Meidän uusi koti, johon muutimme elokuun lopussa, on vanha rintamamiestalo. Remontoinnin tarvetta on huoneessa jos toisessa. Ennen muuttoa maalailtiin pikkumiehen (silloin ikää juuri ja juuri 2 viikkoa), kanssa pintapuolisesti heti käyttöön tulevia huoneita valkoiseksi. Tai minä maalasin ja pikkumies nukkui. Kun nälkä yllätti (pikkuisen), niin keittiön viereinen ruokailuhuone sai toimia nimensä mukaisesti ruokailuhuoneena. Lattialla lojui petauspatja, villahuopa ja kasa pehmoleluja. Tissitankkaustauoilla myös äiti sai herkutella. Suklaalla ja Twilight-sagan toisella ja kolmannella kirjalla (Uusikuu ja Epäilys).

Ruokailuhuone ei ollut meidän talon kauneimpia huoneita. Seinät olivat keltaiset ja reiät seinissä oli asianmukaisesti kitattu valkoisiksi länteiksi. Kevyt väliseinäkin ruokailuhuoneen ja olohuoneen väliltä löytyi. Ensimmäisenä sai lähteä väliseinä, joka tuntui tarpeettomalta. Keltaisille seinille meidän ei pitänyt ensin tehdä mitään vielä pitkään aikaan, mutta sitten, aikani rumaa keltaista seinää katseltuani, totesin että en kyllä kestä katsoa samaa rumaa seinää ristiäisvalokuvissa. Ristiäisiä meillä juhlittiin syyskuun puolivälissä.


Sopiva tapetti käytiin hakemassa koko perheen voimin K-raudan toiseksi viimisen päivän muuttomyynnistä, kun kaikista tapeteista sai 50% alennusta. Hyvä ajoitus siis! Anoppi tilattiin tapetoimaan huoneen takaseinä. Muutaman päivän päästä oli vuorossa muiden seinien maalaaminen valkoisiksi.  

Huoneen valmistuminen otti aikansa. Ristiäisissä huoneessa nökötti jo anoppilasta saatu pirttipöytä, sekä entisten asukkaiden jättämä vaatekaappi. Verhot puuttuivat ja mattokin oli vain joku 5 minuuttia ennen vieraiden tuloa jostain kiskaistu yksilö. Lamppu siirrettiin "väliaikaisesti" makuuhuoneesta.


Viime viikonlopun aikana ruokailuhuoneeseen oli ilmestynyt verhokisko ja sain vihdoin myös verhot ikkunaan. Samassa teuvoloman-puuskassa kaivoin jemmasta myös kaksi mummilta saatua räsymattoa ja oho! Huone tuntuikin yhtäkkiä valmiimmalta!


Tässä se nyt siis on:


Meidä ruokailuhuone!


Tunnelmaa huoneeseen luo pönttöuuni, joka on ollut kovassa käytössä kelien kylmetessä. Puulämmitys roskaa paljon, mutta voi itkut, miten rakastan puun tuoksua meidän kodissa ja sitä, miten puu lämmittää eri tavalla kuin sähkö. Tykkäänköhän tästä vielä talvellakin kun pakkasta on enemmän..?




sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Syksy

Uuden kodin piha on VALTAVA! Ja sieltä löytyy huomattavasti enemmän hyötykasveja, kuin vanhan kodin pihalta (kyllä meillä oli vähän mansikoita ja kirsikkatomaatteja!) Nyt pihassa kasvaa (rikkaruohojen lsäksi) viisi omenapuuta, päärynäpuu, luumupuu, kirsikkapuu, punaista, mustaa ja valkoista herukkaa ja erilaisia yrttejä, muutamia mainitakseni.

Keinun takana näkyy pöheköitynyt leikkipaikka
Pihalla on myös keinut, joista saa maailman parhaat vauhdit ja hiekkalaatikko, jossa on vanha kunnon kaivinkone! Tämä leikkialue me siivottiin heti ensimmäisenä kun tähän muutettiin, nyt passaa lasten leikkiä pihalla samalla kun äiti ryystää kahviaan pihakeinussa (joka muuten on ihan täydellisen mallinen!)


 Pihasta löytyy myös kesäkeittiö, jota ei vielä olla päästy kokeilemaan. Toistaiseksi katettu "terassi" on saanut toimia Pikkuherran päikkäripaikkana, sinne kun voi lykätä vaunut suojaan sateelta.


 Aiemmin mainitut herukkapuskat tuottivat tänä vuonna kivasti satoa. Näitä keiteltiin äitin opastuksella mehuksi (nyt osaan jo itsekin!), jota on nyt jääkaappi puolillaan! Seuraavaksi pitäisi siirtää pullot talouskellariin ja tehdä niitten kaveriksi mehua (ja hilloja) myös ompuista.



Syksy <3

perjantai 31. elokuuta 2012

Pienen miehen vaatteita

Vietin tänään kolme (!!!) tuntia yksin kaupungilla.
Mukaan tarttui Lindexin lastenvaaterekeistä ihanuuksia meidän pienelle miehelle:


Keltaiset vakosamettihousut olivat ainoat laatuaan koko kylässä! Olisin alunperin halunnut ruskeat, mutta nyt piti tyytyä keltaisiin. Pidemmän pohdinnan jälkeen on kyllä pakko myöntää, että tykkään näistä keltaisista enemmän! Bodyt olivat osta 3, maksa 2 -rekistä. Sukkien vetovoimaakaan en vaan voinut vastustaa..

Ihanaa saada ostaa pienen pojan vaatteita!

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Kakkutikkarit

Oli pakko kokeilla...

Oon varmaan taas vähän jälkijunassa, kun löysin kakkutikkarit vasta nyt.


Oli erittäin helppo tehdä ja täyttävää syödä. 

Suosittelen!

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Olen muutakin kuin masu

En ole (raskaus)mahakuvien suuri fani. Tykkään kytätä toisten masuja, mutta omasta masusta en mielellään laita nettiin kuvasaastetta. Tällä kertaa teen poikkeuksen. Hiukan joutui pötsiä pömpöttämään, että sain omaa silmää miellyttävän pallon pikkumyy-mukin alle.


Pakko myöntää, että ensimmäisessä raskaudessa en osannut nauttia pyöristyvästä mahasta, enkä varsinkaan sitä kommentoivista ihmisistä (vaikka vakiolause tuntuikin olevan "voi miten ihanan pieni!"). Vielä enemmän vihasin masunlääppijöitä. Ystävien masutaputtelut luvalla oli ok, mutta sukulaistanttojen "ah-ihana-maha-tulen-tähän-hiukan-hinkaamaan-nyt-toivottavasti-ei-haittaa"-hyökkäykset meinasivat saada aikaan otsasuonen repeämisen.

Toisessa raskaudessa masu pullistui esiin hiukan aiemmin, saaden taas aikaan ihmettelyjen tulvan ("hui kamala, miten iso!! Paljon isompi kuin viimeksi!!"). Hermo meinasi pamahtaa, koska tiesin ettei maha edes ollut mitenkään poikkeuksellisen iso, kasvoi nätisti keskikäyrän alapuolella.
(Neuvolassa mitataan mahan kasvua, koska kaikesta pitää olla kasvukäyrä..)

Nyt kolmannella kerralla nautin täysillä masustani (joka kuulemma on "vielä isompi kuin viimeksi!", vaikka niitten neuvolan käyrien mukaan kasvaakin alakäyrällä.) Tykkään siitä, että kaikki vaatteet näyttävät hyvältä päälläni, masua ei tarvitse imeä sisäänpäin ja näytän naiselliselta.

Tiellähän tämä alkaa hiukan olla. Auton ovesta ei enää pääsen ulos, jos auto on parkkeerattu liian lähelle naapurin kaaraa, eikä vessan ovesta mahdu enää sisään jos koko muu perhe pelaa vessan oven edessä "lintupossupeliä". Varpaankynnet pystyn sentään itse lakkaamaan ja omat kengätkin saan itse jalkaani. Luulen että pötsiä tulee vielä ikävä...

Ainiin! Sitten vielä se pikkujuttu, jonka takia päätin tehdä tässä masukuvasaasteasiassa poikkeuksen! Tahdoin kertoa, että olen muutakin kuin masu. Elämääni kuuluu muutakin kuin tämä raskaus ja minusta olisi kiva puhua ihmisten kanssa muistakin asioista, kuin siitä "miten masussa jaksellaan", "onko se tyttö vai poika" tai "vieläkö oksettaa". (Vastaukset edellisiin: masussa jaksellaan hyvin, sukupuoli selvinnee seuraavan kuukauden sisään ja kyllä, edelleen pitää lähes päivittäin oksentaa.)

Perheeseeni kuuluu muitakin kuin minä ja masu, tykkään kertoa myös heidän kuulumisiaan, luen  kirjoja, katson elokuvia ja kuuntelen musiikkia, joista puhun mielelläni, seuraan myös uutisia ja osaan keskustella päivän politiikastakin suhteellisen järkevästi. Myös aivoton höpöttely kavereitten kanssa on kivaa! Ihan heti ei siis puheenaiheiden pitäisi loppua kesken. Toki jos sinulla on jotain sydämelläsi, kuuntelen myös mielelläni ajatuksiasi!

Rauhaa.

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Ale-shoppailua

Kävin eilen kaupungilla ale-hintojen perässä. Tärkeintä oli löytää uudet kävelykengät viime viikolla hajonneiden, monta vuotta urhoollisesti palvelleiden kenkien tilalle. Jouduin lompsimaan kaupungille nolosti "puistokengissäni". Siis lenkkareissa, joita käytän vain tyttöjen kanssa puistoillessa...
jos silloinkaan.

Valmistauduin kenkäshoppailuun huolella tutkimalla netissä tarjontaa etukäteen. Tiesin jo valmiiksi, että haluan El Naturalistat. Ennestään omistan kyseiseltä merkiltä talvikengät ja korkkarit, ja tiesin, että näitten lesti sopii passelisti mun aku ankka -räpylään.
Nämä kengät sitten lähti kaupungilta mun mukaan. Lähdin ostamaan punaisia kenkiä, mutta jotenkin nämä "syksyn väriset" kengät vietteli mut siellä kenkähyllyllä. Samaa olisi toki ollut myös punasävyisenä. Hinnasta tippui useampi kymppi, joten kerrankin vanhat kengät osasivat hajota sopivaan aikaan!

Oon ihan sanaton näitten kenkien ihanuuden edessä!

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Postipäivä!

Arvatkaa mitä posti toi eilen mukanaan?!


Arvatkaa kenen loppukesä menee leipessa?

Ristiäistarjoilutkin tuli eilen jo suunniteltua!

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Vuodet vieriä saa




Syvennyt kiireisiis
vain puoliksi kuulet
mitä haaveilen.

Sä siinä oot kaunis niin
ja kuin ohimennen
poskeas hipaisen.

Sä käännyt minua päin
sun hymysi tarttuu
kun lähemmäs tuut.

"Mua katsotko vielä näin
kun vuosia karttuu
kun päät harmaantuu?"

Vuodet vieriä saa
toiveena mulla
on jokainen niistä vierelläs taivaltaa
sinuun nähdä kun saan
ja nähdyksi tulla
kaksi pelkonsa voittaa.

Mä muistelen taaksepäin
kai haavamme arpeen
on umpeutuneet.

Toisillemme siks näin
oomme edelleen tarpeen
niissä yhteen kasvaneet.

Vuodet vieriä saa
toiveena mulla
on jokainen niistä vierelläs taivaltaa
sinuun nähdä kun saan
ja nähdyksi tulla
kaksi pelkonsa voittaa.

-Juha Tapio-

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Aamutee Jumalan kanssa

Olen koulutukseltani sosionomi ja kirkon nuorisotyönohjaaja. Olen kolunnut ripareita kesäisin 15-vuotiaasta saakka, aina vuoteen 2008. Kesällä 2009 olikin jo muuta tekemistä kotona kakkavaippojen ja maitotankkausten muodossa.

Kesäiset rippikoulut ovat koulutukseni paras asia. Kesällä voin henkisesti ja hengellisesti paremmin, kuin muina vuoden aikoina. Uskon että nämä kaksi, henkinen ja hengellinen hyvinvointi, kulkevat käsi kädessä. Kesällä, riparilla, omaa Jumalasuhdettaan tulee hoidettua paremmin, kuin tavallisessa arjessa. Arjessa hiljentyminen tuntuu jotenkin jähmeältä, eikä sille meinaa löytää aikaa. Aamulla on liian kiire, ja illalla jo väsyttää.

Kesälomaa on takana 1,5 viikkoa ja riparifiilikset puskevat pintaan. En sentään ole rakentanut nuotiota takapihalle, ja laulele ringissä perheeni kanssa Tilkkutäkkiä, Evankeliumia (MIKSI?!) ja Vuorilaulua. 

Kaivoin kirjahyllystäni Martin Lönnebon kirjoittaman Raamatun helmet -kirjan, jossa on kymmeneksi viikoksi, jokaiselle päivälle, oma pieni hartautensa. Jo nyt olo tuntuu tasapainoisemmalta, seinät eivät kaadu päälle, kuten ennen loman alkua. Ja kummallista kyllä, sen 15:n minuutin löytäminen päivässä, ei ole temppu eikä mikään!


Tänä aamuna nukuin ensin pitkään, söin aamupalan ja suukotin perheeni, ennen kuin lähetin heidät Prismaan. Itse napsautin vedenkeittimen päälle, valitsin lempiteeni ja istahdin sohvalle rukoushelminauhan ja teemukin kanssa. Aamutee Jumalan kanssa oli täydellinen päivän avaus.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Siivouspäivä

Tänään oli siivouspäivä. Ei siis siivoiltu niska limassa, vaan laitettiin takapiha kesäkuntoon ulkoilun lomassa. Terassilta pestiin siitepölyt pois (lapsityövoimaakin saatettiin käyttää..)



Terassikalusteet pestiin ja jynssättiin siitepölystä ja niiden ruuveja kiristeltiin.

 

 Hiekkalaatikolla oli hiljaista...


Romulaatikko on edelleen täynnä mysteereitä.


Sadevesikaivoakin piti vähän tutkia.


 Kesäkukista nypittiin nahistuneet yksilöt kompostiin.



Nyt, kun takapihan oven avaa, ainut sieraimiin leviä tuoksu ei olekaan peräisin naapurin lannotteista, vaan siihen sekoittuu mäntysuovan kesäinen tuoksu!

perjantai 25. toukokuuta 2012

Uhkailu, kiristys ja lahjonta

Tänään oli erilainen päivä. Mies oli (ja on edelleen) koko päivän pois kotoa. Olen kai tottunut liian hyvään, mutta normaalisti mies on arkena töissä 8-15 ja palaa kotiin loihtimaan mulle ja tytöille päivällistä. Tänään kuitenkaan näin ei käynyt. Mies on kotona vasta joskus yömyöhällä. Tämä hänelle sallittakoon!

Aamu alkoi sillä, kun ihanainen 3-vuotias kiukkupussipäivänsäde tuli klo 7.55 ilmoittamaan että enää ei väsytä. Kun ehdotin, että mennään sitten aamupalalle, niin olikin itkupotkuraivarien paikka "EIIIII!!! MINÄ EN JAKSA SYÖDÄ!!! MINUA VÄSYTTÄÄÄÄÄÄ!!!" Annoin luvan jäädä köllimään meidän sänkyyn ja lähdin itse katomaan, mitä pienemmälle neidille kuuluu.

Aamupala sujui lähes ongelmitta (Hesaria en saanut taaskaan lukea rauhassa ja kahvia en edes viitsinyt keittää, kun ennakoin että juomatta se jää kuitenkin). Aamupäikkäreille pienempi neiti nukahti silmänräpäyksessä. Aamupäikkärien jälkeen olisin mielelläni lähtenyt tyttöjen kanssa takapihan hiekkalaatikolle istumaan, mutta sepä ei kiukkupussipäivänsäteelle sopinutkaan. Lopulta sovittiin että lähdetään postiin ja kauppaan ostamaan jätksiä. Konflikti jäi melko vaisuksi. Vähän tuli vielä sanomista pukeutumisesta ennen lähtöä ("äiti, haluan lapaset" "tässä on lapaset" "en halua lapasiaaaaaa!!! ")

Postissa kävin pikaisesti pudottamassa paketin toimitettavaksi ja kun tulin takaisin autoon, sain takapenkiltä kehuja: "Hienosti veit paketin äiti. Vautsi!" Kaupan pihassa sain samantyyppisiä kehuja: "Hienosti laitoit auton äiti". Kaupassa neiti  suunnisti määrätietoisesti pakastealtaalle ("se on siellä maitojen luona"), jonka äärellä vetäistiinkin päivän ehdottomasti övereimmät kilarit. "ÄITIIIIII!!!! HALUAN PIENEN JÄTSKIIIIN!!! EI ISOA JÄTSKIÄÄÄÄÄÄ!!!" Uhkasin jättää litran mansikkajäätelön ja pikkuisen mansikkaeskimopuikon molemmat kauppaan jos huuto ei lopu. Kaupasta päästiin ulos pienellä nyyhkytyksellä.

Lounas syötiin rauhallisissa merkeissä. Kumpikaan neiti ei meinannut nukahtaa päikkäreille, ei sitten millään. Pienempi höpötteli ulkona rattaissa ja isompi juoksenteli ympäri asuntoa. Lopulta sanoin kiukkupussipäivänsäteelle, että jos menee nyt heti nukkumaan päikkärit, niin välipalaksi syödään jätksiä. Neiti meni sänkyynsä ja nukahti samantien! Nukkui vielä 1,5tunnin tirsat! Päikkärien aikana ehdin herkutella kaupasta mukaan tarttuneilla sipseillä ja irtokarkeilla (mässäily jatkuu hetken kuluttua sohvalla..), suorittaa pienen jalkakylvyn ja vaihtaa lakat sormen- ja varpaankynsiin!

Päikkärien ja välipalajätskin jälkeen suunnattiin sinne takapihan hiekkalaatikolle (taisin saada hieman väriä selkään), jossa viihdyttiinkin tovi. Päivälliseen kumpikan neideistä ei juurikaan koskenut. Pikkukakkosen ajan selvittiin suuremmilta erimielisyyksiltä (tässä välisää ehdin siivota keittiön ja ripustaa pyykit). Lastenohjelmatarjonnan loputtua alkoi päivän pisin tunti. Kaikki oli hankalaa ja mistään ei tullut mitään. Tunnin aikana tuli käytetty kaikkea kolmea, uhkailua, kiristystä ja lahjontaa. Vihdoin kello oli seitsemän ja pääsin iltapuuron keittoon. Yleensä en kamalasti osallistu iltatouhuihin, mutta tällä kertaa selvisin voittajana puurosta, hammaspesusta, vaipanvaihdosta, vaatteitten vaihdosta ja iltasadusta. 

Pikantin lisän päivään toi oma väsymys (siskoistaan poiketen mahan asukas pitää öisin hereillä ja aiheuttaa mönkimisellään tauottomat pissihätäkohtaukset) ja kaikesta poukkoilusta aiheutuneet supistukset. Masu on kokoajan ihan hellänä ja liian täynnä. Viikonloppuna vaan löhöän, enkä tee mitään.

Hatun nosto kaikille niille, jotka tekevät tämän kaiken joka päivä yksin. Suuresti kunnioita myös niitä ystäviäni, jotka selviävät yksin päivästä lasten kanssa useammin kuin kaksi kertaa vuodessa. Olette mun sankareita!

perjantai 4. toukokuuta 2012

Lillin keittiössä

Meidän rakas Kevätesikko täytti eilen 3 vuotta. Eilen synttäreitä vietettiin kavereitten kanssa ja huomenna on sukulaisten vuoro osallistua juhlallisuuksiin. 

En tiedä muitten perheitten juhlista, mutta itse satun kuulumaan siihen joukkoon, joka pitää juhlien tarjoilua tärkeänä. Nolointa on jos joku loppuu kesken! Övereitä on siis tapahtunut kerran jos toisenkin. (Meidän häistä jäi lihaa ja makkaraa yli niin paljon, että viimeiset syötiin pakastimesta 1-vuotishääpäivänä!)

Omalta osaltani kaikkien juhlien tarjoilusuunnitelmat alkavat kyllä hyvissä ajoin, mutta silti, joka ainut kerta, lopulta käy niin että lopullisia suunnitelmia hion edellisenä iltana ennen juhlia. Niin tälläkin kertaa! (Tai, edistystä on, että nyt on vasta iltapäivä, eikä ilta! Aikaa juhliin on vielä 26 tuntia!)

Eiliset kaverisynttärit juhlittiin koktailtikkujen,  (Kinuskikissan) daim-suklaamuffinsien ja kinkkuananaspitsakan voimin. Myös mansikkamuffinssit pääsivät pöytään, mutta niiden kuorrute taisi vedota lapsiin itse muffinsia enemmän... 


Päikkäriaikaan ehdin itsekin maistaa, ja etenkin toi daim-suklaamuffinssi vei kielen, mielen ja sydämen! Siispä sitä ainakin tarjoillaan myös huomisissa juhlissa!

Huomenna herkutellaan seuraavalla menulla:

Mustikkaboston (pakastinta pitää saada tyhjäksi marjoista!)
Daim-suklaamuffinsit
Juhlapöydän juustokakku (tähän saadaan mansikoita ja puolukoita pakastimesta!)
Tulinen sienipiirakka

 Arvatkaa miten vietän iltani..


keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Oma koti kullan kallis

Meillä kävi tänään kiinteistövälittäjä napsimassa kuvia myyntiesitettä varten. Tästä syystä eilinen ilta ja tämä päivä meni siivoillessa. Tässä muutamia juttuja, joista pidän meidän kodista:

Keväällä ja kesällä naulakossa on väljää!

Valoisa vessa! Ikkunan ansiosta täällä näkee meikata!

Mun ihan oma hylly ja korvisten rivistö

Isäntä- ja Emäntä-pyyheläpyskät. Huomatkaa myös koko perheen värikoodatut Muumi-pyyhkeet!

Ruotsin kuninkaalliset lääkekaapin ovessa.

Pesukone, jonka kanssa en tule toimeen.

Lastenhuoneen tapetti ja verho. Minun ja tyttöjen rakas Mimmi.

Ylempi kirjahylly. Täällä kirjat yrittävät olla turvassa, mutta meidän apinat saa ne silti käsiinsä!

Olohuoneen kynttilälyhdyt

Olohuoneen seniorinurkka

Käsityöhylly

Keittiön ja olohuoneen väliltä puuttuu seinä!
Makkarista en tällä kertaa napsinut kuvia, kun sitä esittelin blogissa jo aiemmin.

Rakastan tätä kotia, siksi tämän myyminen tuntuukin haikealta. Mutta meillä on kiikarissa Unelmatalo, ja ennen sen unelman toteutumista pitää vanhasta luopua. Toivottavasti joku muu rakastuu tähän asuntoon yhtä kovasti kuin mekin kaksi vuotta sitten!

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Varaslähtö vappuun

Tänään oli upea, aurinoinen päivä. Sen kunniaksi meidän perhe lähti eväsretkelle. Tyttöjen osalta kulkuvälineenä oli uusi pyöräkärry, jossa meno maistui. Pienempi neitikin viihtyi, vaikka koeajolla ystävien pyöräkärryssä huuto oli sitä luokaa, että meinasin tehdä itsestäni ilmoituksen viranomaisille!


Eväänä oli, näin vapun kynnyksellä vastapaitettuja munkkeja ja kotitekoista simaa. 
Perheen nuorin jäsen sai nauttia munkinpalasensa pillimaidon kera.




maanantai 23. huhtikuuta 2012

Täydellinen kynsilakka ja uudet kumpparit

Vanhoista kumppareista tuli vedet sisälle. 
En tiedä johtuuko se niistä kahdeksasta (8) reiästä, jotka niissä on, vai jostain muusta...

Kaupassa olin isojen valintojen äärellä. Ostaisiko kuolettavan ihanat (punavalkopilkulliset) Ratian kumpparit, vai keltaiset Nokian Hait? Lopulta mukaan päätyivät keltaiset Hait, ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että ne vanhat reikäiset kumpparit, olivat Ratiat ja kestivät suhtellisen ehjänä kuusi (6) vuotta. Nokian kumppareille mulla on isommat odotukset.

Värinä olisin tykännyt turkoosista enemmän, mutta niitä ei Prismassa enää ollut jäljellä (ja sieltä kumpparit piti ostaa tuplabonuksien perässä..). Ainoat turkoosit Hait oli kokoa 37, eikä minun 39:n kaviot niin pieniin ja siroihin kumppareihin mahdu!



Ennen asuntoesittelyä piti vielä vähän aikaa pyöriä kaupungilla aikaa tapaamassa, ja sattumalta löysin viidentoista (15) vuoden  etsimisen jälkeen, vihdoin täydellisen väristä oranssia kynsilakkaa! Lumene Natural Code -kynsilakat on mun uusia lemppareita!

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Ruisleipä

Nyt aion paljastaa salaisuuden. Ruisleipää on helppoa leipoa itse, omassa kodissa, ilman leivinuunia ja ihan tavallisesta keittiöstä löytyvillä, ihan tavallisilla välineillä. Noniin, siinä se tuli.

En tiedä kuka alunperin on keksinyt levittää myyttiä, jonka mukaan ruisleipä olisi vaikea leivottava, mutta kovin sitkeään se tuntuu asettuneen ihmisten mieleen. Itsekin elin samassa harhassa vielä vuosi sitten, kunnes pitkän, monia vuosia kestäneen harkinnan jälkeen päätin kokeilla ("eihän se voi ihan mahdotonta olla, jos kerran Kotiruokaa-kirjassakin on ohje!") Nyt jälkeenpäin olen harmitellut, miksen kokeillut aiemmin ("nokun ei mulla oo sitä hapatinta..")

Tässä ruisleivänleipomisprosessi vaihe vaiheelta kuvien kera:

Torstai-iltana alkoi tehdä mieli ruisleipää. Ei Ruispaloja, vaan ihan oikeaa ruisleipää. Kaivoin kaapista ruisjauhot, otin hanasta vettä ja pengoin pakastimen perältä edelliseltä leipomiskerralta jemmaan nostetun taikinanpalan. 

1 litra vettä
1 litra ruisjauhoja
Hapatin (eli taikinan palanen)

Jos hapatinta ei ole, voi kaupasta ostetusta ruislimpusta murentaa pari (kuoretonta) viipaletta veteen. Seuraavalla leipomiskerralla sinulla on jo hapatin!


Vesi, jauhot ja hapatin sekoitetaan keskenään. 
Jotkut käyttävät puuhaarukkaa, itse tykkään enemmän kierrevatkaimesta.
Taikina jätetään seisomaan liinalla peitettynä...


..kunnes se näyttää tältä! (Alempi kuva)
Näiden kahden kuvan välillä on noin vuorokausi.
Kauemminkin taikina saa käydä. Riippuu ihan leipojan omista mieltymyksistä.
Itse en enää uskaltanut antaa taikinan elää omaa elämäänsä, koska oli perjantai-ilta ja olin melko varma, että lauantai aamuun mennessä taikina on kiivennyt astiasta ulos!


Tässä vaiheessa lisäsin kuplivaan taikinaan kaksi desiä ruisjauhoja ja laitoin taikinan vielä pariksi tunniksi liinan alle odottelemaan jatkotoimenpiteitä.
(Kotiruokaa -kirja käytti tästä nimitystä "taikinan elvytys".)


Suunnilleen kahden tunnin päästä, kun tytöt oli saatu sänkyihinsä, alkoi taikinan työstäminen. 
 Alunperin käyttämäni ohjeen mukaan ruisjauhoja kuluu taikinaan, sen ensimmäisen työvaiheen litran lisäksi, 1,5 litraa. Eiliseen taikinaan kului 1,3 litraa. 

Sämpylä- ja pullataikinaa tehdessä käsituntuma kertoo milloin taikina on valmista, mutta ruisleipätaikinassa luotan ennemmin korvaan. Kun taikina nitisee, on aika lopettaa vaivaaminen.


Tässä välissä taikina saa kohota 1,5 kertaiseksi.

Sitten se kauhotaan neljäksi yhtä suureksi keoksi uunipellille.


Keot jauhotetaan pienellä määrällä ruisjauhoa (niin ettei käsi tartu kiinni) ja muotoillaan sopiviksi pyöreiksi lituskoiksi. Sitten ne peitellään liinalla ja annetaan kohota.


Nämä ruisleivät olisivat saaneet kohota vielä tovin, mutta uni alkoi jo painaa, enkä malttanut tuntia kauempaa odotella. Tein leipien keskelle reiät pyöreällä objektilla (jos välttämättä halusit tietää, niin kyseessä oli Aventin rintapumpun ja tuttipullon välinen osa, uskoisin myös, että sopivan kokoinen lasi tai muki ajaa saman asian). 


Reikäleipiä taikinasta  tuli neljä kappaletta, ja yhden keskustan nappasin minigrip-pussiin hapatteeksi, seuraavaa ruisleivän leipomista varten.


Koska olin hätähousu ja halusin jo päästä nukkumaan, päätin paistaa kaikki neljä leipää (eli kaksi pellillistä) samalla kertaa. Tässä tuli oivaan käyttöön meidän uunin kiertoilma -ominaisuus. Myös ihan tavallisella uunilla saa yhtä hyvät (ellei jopa paremmat?) leivät aikaiseksi!

Uunin paistolämpötila oli n. 200-225 astetta ja leivät saivat olla uunissa 35 minuuttia.
Suunnilleen paistoajan puolessa välissä käänsin pellit ympäri ja vaihdoin niiden paikkoja päittäin.


Ennen nukkumaan menoa oli pakko napata vielä vastapaistetusta reikäleivän keskustasta maistiainen. Asiaan kuuluvasti, runsaalla oivariinikerroksella. Nam! 


Ps. Jos jollain ystävällä ruisleivän leipominen on siitä hapattimesta kiinni, niin vinkaa toki minulle. Eiköhän seuraavalla leipomiskerralla sinullekin saada oma hapatin!